Keilaajaparin häät 29.07.2006

Hääpari vihittiin pienessä, tunnelmallisessa Kuivannon kyläkirkossa. Päivä oli niin kaunis ja lämmin, että vieraat tuskin malttoivat siirtyä auringosta kirkon hämäryyteen!

Vihkimisen tunnelmallisin hetki koettiin sulhasen sytyttäessä kynttilän edustamaan edesmenneen isänsä läsnäoloa. Taskussa tilaisuuteen osallistui myös medaljonki, joka kätki sisälleen rakkaan isän kuvan. Myös kaason lukema teksti rakkaudesta kirvoitti kyyneleitä morsiusparinkin silmiin.

Seremonian jälkeen hääpari siirtyi kuplasateen kautta juhlapaikalle vastaanottamaan ensimmäisenä vieraita.

Juhlapaikkana toimi Kuivannon Maamiesseurantalo kävelymatkan päässä kirkolta. Useat vieraat taittoivatkin matkansa kävellen, hääpari kun oli tarjonnut linja-autokuljetuksen Lahden keskustasta kirkolle.

Hääpaikalla ei tuoreita kukkia nähty, kimppua ja muita "pakollisia" lukuunottamatta. Pöytien köynnökset oli valmistettu paperinarusta käsin, käytännössä pelkästään morsiamen siskon ja äidin toimesta! Aidot kukat oli tilattu Ruusun Ajasta, ja ne koostuivat pääosin valkoisesta oriental-liljasta, freesiasta ja erilaisista vihreistä.

Hääpari oli halunnut juhlistaan lämpimät, tunnelmalliset ja kotoisat. Yksi suuri tähän vaikuttanut piirre olivat tummanpunaiset pöytäliinat, jotka toivat suureen saliin kaivattua ilmettä. Pöytien menu-kolmioihin, tietovisalappuihin ja paikkakortteihin käytetyt ruskean eri sävyt lisäsivät tunnelmaa, paksuista pöytäkynttilöistä puhumattakaan. Paikkakorttipussi sisälsi hääkarkin: lätkäliigoja sulhasen suosikkijoukkueen logolla, tottakai!

Vieraiden ajankuluksi oli varattu kertakäyttökameroita, polttaripöytä ja kaksi eri vieraskirjaa. Toisena, ei niin perinteisenä vieraskirjana toimi kartonki, johon jokainen vieras kirjoitti illan aikana nimensä. Keskelle liitettiin myöhemmin hääparin kuva, ja ikuinen seinälle ripustettava muisto oli valmis.

Alkumaljojen jälkeen siirryttiin syömään, rauhallisen taustamusiikin rikkoen viimeisenkin vaivautuneen hiljaisuuden. Ruokaa oli paljon ja se oli hyvää, vaikkei hääparin makuaistia illan aikana löytynytkään. Menu oli tarkoituksella salaattipainotteinen, kuumana kesäpäivänä raskas ruoka tuskin olisi monelle maistunutkaan.

Kuvaus hoidettiin ruokailun jälkeen tunnelmallisessa pihapiirissä. Halukkaat vieraat saivat tulla yhteiskuviin, joihin olikin kova tunku!

Ennen häävalssia avattiin juomatarjoilu, joka koostui siideristä, oluesta, lonkerosta sekä kahdesta erilaisesta boolista. 90 l boolia, 150 l muuta juotavaa ja kaikki meni! Jano ei päässyt tätä porukkaa yllättämään!

Häävalssin oli säveltänyt morsiamen setä, ja säestäjänä toimi tämän poika, morsiamen serkku. Näissä juhlissa perhe oli läsnä! Valssien, foxien ja jenkkojen jälkeen leikattiin herkullinen vadelmakakku, jonka koriste kuvasti paria ehkä enemmän kuin varpaidentallomiskilpailu. Maalivideota tarkastellaan edelleen...

Kahvien loppupuolella puheiden ja tietovisojen tarkistuksen lisäksi, kuultiin kaksi runoa morsiamen toisen sedän lausumana. Juhlista kertoo varmasti sekin, että ennen toista runoa oli pitkä hiljaisuus. Vanha, leppoisa setä nieleskeli kyyneleitään. Ikinä ei ollut kuulemma sellaista tapahtunut.

Kimpun viskauksen ja sukkanauhan metsästämisen jälkeen lavan valtasi Retro-bändi. Suurin osa naisten kengistä lensi nurkkaan, ja viimeistenkin jäykistelyjen kadotessa lava otettiin haltuun koko jäljelläolevan porukan voimin, aamuyön tunneille asti!

Biletyksen katkaisi iltapala, jonne morsiamen äiti oli kevään aikana taikonut satoja karjalanpiirakoita, pasteijoita ja rieskaa. Viimeiset salaatitkin saatiin tuhottua yön aikana! Kellon lyödessä kahtatoista koko juhlaväki yhtyi onnittelulauluun: morsiamen pikkusisko oli saapunut täysi-ikäisyyteen.

Juhlat olivat hääparin näköiset, leppoisat ja kotoisat - ainakin mitä vieraiden sanaan on uskominen! Bändin jälkeen levyt pyörivät ahkeraan, ja hääparikin saapui hotellisviittiinsä vasta puoli neljän aikaan aamulla. Väsyneinä, mutta hyvin onnellisina.

Kuvat: Maija Kauppila, morsiamen sisko

Huom!

Muita hääjuhlia löydät Hääoppaan sisältö -valikosta!