 |
|||||||||||||||||||
|
|
|||||||||||||||||||
|
Suunnittelu alkaa miettimällä, mitä hääpari
päiväänsä haluaa sisällyttää. Tilataanko
erillisiä ohjelmapalveluita vai löytyykö lähipiiristä
halukkaita taitajia ohjelmien toteutukseen? Monen hääparin
juhlaan kuuluu ystävien enemmän tai vähemmän yllätyksenä
järjestämää ohjelmaa, joka vaihtelee erilaisista
esityksistä hääleikkeihin ja häätietokilpailuihin.
IDEOITA Aloitetaan siitä, mitä lisukkeita edellä mainittujen lisäksi yleensä nähdään hääjuhlaan kuuluvaksi. Hääleikkejä on pidetty 90-luvulta alkaen melko tyypillisenä sisältönä hääjuhlalle. Tänä päivänä hääleikit sekä ihastuttavat että vihastuttavat, ainakin mitä hääpalstojen keskusteluihin on uskomista. Hääleikeissäkin on omat trendinsä, jotka kuluvat käytössä. Aiemmin morsiamen ryöstö oli suosituin hääleikeistämme, mutta edellä mainitun "kulumisen" vuoksi myös sulhasia ja anoppeja on alettu ryöstämään niissä häissä, joihin kyseisen tyyppinen leikki halutaan. Myös sulhaset ja anopit ovat viime vuosina kärsineet inflaatiota samankaltaisuuksien välttämiseksi. Nykyään ryöstellään käytännössä mitä tahansa boolimaljoista auton avaimiin. Olipa oma mielipiteesi hääleikkien puolesta tai niitä vastaan, leikit ovat osa hääjuhliamme ja niiden suosio osana hääpäivää on edelleen suuri. Hyvin ohjattu ja toteutettu leikkinumero toimii parhaimmillaan tunnelman nostajana ja lisää sosiaalista kanssakäymistä vieraiden kesken. Toisaalta liian monta ja riehakasta leikkiä lannistaa tunnelmaa. Hikipäissään ei kenelläkään ole hauskaa. Läheskään kaikkien häissä ei kuitenkaan hääleikkejä ole, joten jos leikit eivät miellytä, niitä ei tavan vuoksi kannata juhlaansa sisällyttää. Yleensähän on tarkoitus, että edellä mainittujen kaltaisten leikkien sisällyttäminen juhlaan tulee hääparin ystävien toimesta, joten oma mielipide asiasta kannattaa tuoda julki kaasolle ja bestmanille hyvissä ajoin. Nykypäivänä internetin sekä kotimaisten, että ulkomaisten häälehtien, ja TV-ohjelmien myötä hääjuhliin haetaan perinteisten juttujen lisäksi myös uusia ja vähemmän yleisiä elementtejä kyyhkysten vapauttamisesta häärauhan julistukseen. Hääjuhlaan voi leikkien lisäksi/sijaan kuulua mm.
Häälehdet (vieraille jaettavat) Ruokailuun liittyvät "ohjelmanumerot" kuten liekitetyt jälkiruoat, kokki joka valmistaa ja tai tarjoilee ruokaa vaikkapa suoraan grillivartaasta, hääkakun koristelu ennen tarjolle asettamista (sokerin puhaltaminen, kuorrutteet, kakun maalaus jne.), baarimikko, joka avaa juomatarjoilupisteen erityisen drinkin merkeissä jne. Yhteislaulut/snapsilaulut Sabrage (tai Sabre à Champagne) eli samppanjapullon kaulan katkaisu miekalla tai sapelilla. Pullon suuosan uloketta kopautetaan nopeasti viiltoliikkeellä, jolloin pullon suuosa napsahtaa poikki ja juoman paine puskee samppanjan ulos pullosta. Juomaan ei jää lasia, sillä katkaistusta pullonkaulasta lentävä juoma huuhtoo mahdolliset sirut mennessään.
Ikuiset muistot Perinteisen vieraskirjan sijaan tai sen rinnalle voi järjestää lakanoiden, tyynyliinojen tai pussilakanoiden allekirjoituksen. Niistä jää mukava muisto hääparille! Samoin vieraat voivat maalata kuvia silkille tai kankaalle. Hieman erilainen idea on sementtilaattojen tekeminen. Koko vierasjoukon käsien valaminen sementtiin on liian suuritöistä, mutta lähimmät voivat tämän tehdä ohjelmanumerona yhdessä hääparin kanssa. Idea sopii erityisesti hääpareille, jotka ovat rakentamassa omaa taloa häiden jälkeen tai muokkaamassa omaa puutarhaansa. Laatoista saa todella ikimuistoisia lisiä puutarhaan. Niistä voi vaikkapa rakentaa polun käyttäen lisäksi perinteisiä laattoja. Vaikka mallikuvassa hääpari painoi kätensä perinteisemmän muotoiseen pohjaan, muotoja on monia.. Inspiroidu!
Toisaalla Kenkkärit saattoivat olla myös nuoria tyttöjä, jotka tarjoilivat juhlaväelle kahvia ja leivonnaisia. Kenkkärit kuitenkin yleisesti tunnetaan nimenomaan wiinureina, joita kunnioitettiin ja odotettiin! Tänä päivänä kenkkärit saapuvat juhlataloon tarjoilemaan häänaukkuja. Kenkkärit kaatavat vieraille juomat, asettuvat riviin ja kehottavat kaikkia nostamaan maljat hääparin kunniaksi. Kenkkärit tyhjentävät lasinsa samanaikaisesti, jonka jälkeen he paukauttavat kannat lattiaan. Kenkkäreiden juoma on maustettua alkoholia, ei likööriä tai muita pehmojuomia. Tosin häänaukuissa on niin monia vaihtoehtoja yrttipohjaisista juomista makeisista uutettuihin herkkuihin, ettei lasiin tarvitse sylkeä, vaikka snapseista ei pitäisikään. Tyhjillä laseilla ei koskaan skoolata, joten alkoholittomat maljat kannattaa varata alkoholipitoisten naukkujen vaihtoehdoksi. Loistavia häänaukkuvaihtoehtoja löytyy päävalikon kautta, klikkaamalla kohtaa liköörit & naukut! Kaadon aikana pääkenkkäri tai pääkenkkärit haastelevat vieraille ja hääparille ja pyrkivät viihdyttämään hääväkeä, kunnes muiden kenkkäreiden kaatamat juomat ovat laseissa. Kenkkäreille itsellen kaadetaan viimeisenä. Muutama sana kenkkäröinnistä perinteenä kannattaa toki sanoa juonnon aikana. Kenkkärit tekevät usein encoren, eli esiintyvät kahdesti, joskus useammankin kerran juhlien jatko-osuudella.. Mikäli intoa riittää, kenkkärinmaljoja kannattaa tehdä vieraille myös muistoksi. Pieni puolen desin pullo häänaukkua on monelle häämakeista mieluisampi häämuisto!
Puheen suunnittelu Puhetta suunnitellessa kannattaa muistaa, että 90% puheen merkityksestä sanotaan tulevan siitä, miten puheessa asiat ilmaistaan sekä puhujan elkeistä ja ilmeistä. 10% jää sitten itse puheen sisällölle. Puheissa voi hyvin vitsailla ja käyttää lainauksia runoista tai muiden ajatelmista. Yleisohjeena sanottakoon, että puhetta suunnitellessa kannattaa muistaa kenelle puhutaan ja mistä, siis tilanne. Puhe aloitetaan lennokkaasti, eli huomiota herättävästi ja puheen tulisi edetä jouhevasti, siinä mainittavien asioiden edetessä aikajärjestyksessä. Puhe kannattaa pitää kurissa, sen ei sovi antaa rönsyillä. Puhe lopetetaan napakasti vaikkapa toivotuksiin ja tai maljan kohotukseen, miksei kolminkertaiseen hurraa/eläköön -huutoonkin. Puheen harjoittelu etukäteen on erittäin tärkeää!! Puhetyyli Seurustellen, ei lukien. Katsekontaktin kanssa, ei paperiin tuijottaen. Käytä muistilappuja koko puheen kirjoittamisen sijaan. Selkeästi ääntäen, selkeällä äänellä puhuen, ei liian nopeasti. Kädet pidetään rauhallisina, ei vaatteita tai papereita hipelöiden. Hymyillen ja ilmeikkäästi. Hääparin omat puheet Lyhyesti sanottuna, puheessa omalle puolisolle puhutaan siitä, mitä puolisolleen halutaan yhteisen avioelämän ensimmäisinä hetkinä sanoa. Puheessa voidaan; muistella yhteistä aikaa, kiittää kunniasta olla puolisona, kertoa toisen merkityksestä itselle, mainita tulevaisuuden toiveista sekä kiittää juhlaväkeä päivään osallistumisesta ja häiden avustajia heidän panoksestaan juhlapäivän onnistumisessa. Lopuksi kohotetaan malja puolisolle ja yhteisen avioliiton onnelle. Puheet hääparille Puhe aloitetaan osoittamalla puhe hääparille ja vaikkapa ilmaisemalla iloa siitä, että puhuja on saanut kunnian olla mukana hääjuhlassa. Tätä voi seurata lyhyt historiikki, joka yhdistää puhujan hääpariin. Puheessa ehkä puhutaan hääparista, heidän historiastaan ja persoonaan liittyvistä asioista. Puhe voidaan aloittaa ja tai lopettaa humoristisesti tilanteeseen sopivalla lainauksella, mutta joka tapauksessa napakasti. Puheen lopussa esitetään toivotukset ja kohotetaan malja hääparin onneksi. Puheenvuorot Puhevuorot antaa yleensä "puhemies" joka voi olla bestman, kaaso tai seremoniamestari. Puheiden jälkeen vieraat taputtavat käsiään. Puheiden välissä on lyhyen lyhyt hiljaisuus, jonka aikana seuraava puhuja saa koota ajatuksensa ja valmistautua puheeseensa. Puhevuorojen jakaja esittelee lyhyesti puhujan nousten seisomaan ja sanoen vaikkapa: "Seuraavaksi seuraa morsiamen kummitädin Pirjo Puhujan puhe hääparille". Mikäli puhetta on edeltänyt puhe, vaikkapa papin puhe, puhevuorojen jakaja voi lisätä alkuun: "Kiitos, Pastori Pekkala, seuraavaksi puhuu morsiamen kummitäti Pirjo Puhuja". Vieraat voivat aplodeerata myös ennen puhetta, tavallaan toivottaen puhujan tervetulleeksi puhumaan. Esimerkin lyhyelle aplodeeraukselle antaa puhevuoron antaja ennen istuutumistaan. Ensimmäisen puheen yleisesti pitää morsiamen isä. Jos isä ei ole puhujatyyppiä voi hän lyhyesti toivottaa vieraat tervetulleeksi, toivottaa hääparille onnea ja kehottaa vieraita kohottamaan maljat hääparin onneksi. Isän sijaan toki äitikin voi pitää puheen hääparille. Mikäli vanhemmat ovat eronneet, puheen voi edelleen pitää perinteisesti ensin puhuva morsiamen isä, mutta mikäli suhde isään on etäinen tai suhde äitiin on läheisempi, puheen pitää morsiamen äiti. Tämän jälkeen usein sulhanen vastaa morsiamen isän tai äidin puheeseen, jota taas seuraavat muut puheet arvojärjestyksessä, ensin sulhasen isä ja tai lähin omainen, sitten muut puhujat. Järjestys voi myös olla: Morsiamen isä, sulhasen isä, sulhanen, jonka jälkeen puhutaan arvojärjestyksessä. Pääpuhujien jälkeen, eli niiden puheiden jälkeen, joita tiedetään pidettävän, puhevuorojen jakaja ilmaisee sanan olevan vapaa. Tämän voi ilmaista yksinkertaisesti: "Kiitos, Edellinen Puhuja. Näiden hienojen ja osuvien puheiden jälkeen minulla on ilo luovuttaa puheenvuoro kaikille niille, jotka haluavat kunnioittaa hääparin juhlapäivää omalla puheellaan". Tämän jälkeen puheenvuoron jakaja istuutuu ja sana on vapaa. Kun puheenvuorot on käytetty tai lisäpuhujia ei tässä vaiheessa iltaa ole, puhevuorojen jakaja käyttää oman puheenvuoronsa. Puheista viimeisen siis pitää vaikkapa bestman tai kaaso, mikäli bestman ei vastaa puheenvuorojen jakamisesta. Puheen voi aloittaa muistuttamalla siitä, että puhe on koko illan vapaa ja halutessaan vieras voi myöhemminkin pitää puheen hääparille kilauttelemalla lasia huomion herättämiseksi. Viimeinen puhuja voi myös lukea hääparille tulleita tervehdyksiä niiltä vierailta, jotka ovat juhlasta estyneitä. Viimeisessä puheessa viritellään juhlaväkeä juhlatunnelmaan ruokailun jälkeen ja puheiden aikana voi hyvin tarjota konjakkia ja tai likööriä tai muun juhlan luonteeseen sopivan drinkin. Seremoniamestari ei yleensä pidä erillistä puhetta, ellei roolissa sitten toimi hääparille läheinen henkilö, joka haluaa tässä ominaisuudessa sanoa muutaman sanan hääparille. HÄÄOHJELMALEHTISET Kun hääjuhlan sisältö on kasassa, on aika tehdä käsiohjelma häävieraita varten. Hääohjelmia tehdään yleensä yksi/perhe- tai pöytäkunta tai yksi/lukuikäinen vieras. Kaikki eivät toki katso hääohjelmalehtisen tekemistä tarpeelliseksi. Yleisimmin kuitenkin hääohjelmat ovat joko yksittäiselle paperille tulostettuja liuskoja tai kansiin tehtyjä monisivuisia ohjelmia. Hääohjelmasta on hyötyä erityisesti silloin, kun häät ovat kaksi- tai useampikieliset. Käsiohjelmasta on kuitenkin hyötyä muutenkin, sillä hääohjelma auttaa vieraita olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Vieraat liikkuvat usein häätilassa sekä sisällä että ulkona ja varsinkin isommissa häissä vieraiden saaminen kasaan oikeaa hetkeä varten saattaa osoittautua hankalaksi. Koska hääjuhlat yleensä eivät etene minuuttiaikataulussa, myöskään hääohjelmaan ei kannata laittaa ainakaan kaikkia tapahtumia tietylle kellonlyömälle. Tietenkin, jos joku tapahtuma on sellainen, että sen tulee tapahtua tiettyyn aikaan, hääohjelma on loistava tapa huolehtia siitä, että näin tulee myös tapahtumaan. Hääohjelmaan voi juhlan sisällön lisäksi sisällyttää myös ruoka - ja juomalistan, sekä muuta juhlaan kuuluvaa tai sen henkeen liittyvää sisältöä aina yhteislaulujen sanoista runoihin saakka. Hääohjelmassa voi myös esitellä päivään kuuluvia tärkeitä henkilöitä hääparin vanhemmista luottamustehtävissä toimiviin henkilöihin. Myös mahdollisen orkesterin tai esiintyjien nimet voidaan mainita ohjelmalehtisessä. Jos hääpari poistuu kirkosta valokuvaukseen, hääohjelma ilmoittaa hääparin saapuvan paikalle kuvauksen jälkeen, jolloin vieraiden ei tarvitse ihmetellä, missä hääpari on ja koska varsinainen juhla tulee alkamaan. Hääohjelmat voidaan jakaa jo kirkosta poistuttaessa tai juhlaan saavuttaessa. Mikäli juhla alkaa vieraiden pöytiin ohjaamisella, hääohjelman voi laittaa myös pöytiin. Mitä hääohjelmaan sitten tarkalleen tulee, riippuu tietenkin hääjuhlan sisällöstä. VALOKUVAUSTAUKO Häävalokuvausajankohdan sijoittaminen hääpäivään tuottaa monelle ongelmia. Osa käy kuvassa ennen vihkimistä, jotkut jopa ennen vihkipäivää, vaikkapa koekampaus- ja meikkipäivänä. Monelle hääparille on kuitenkin tärkeää, että hääkuvat otetaan vasta vihkimisen jälkeen. Yleensä tällöin kuvaukseen mennään suoraan kirkosta, mutta yhtälailla kuvaukseen saatetaan mennä hääjuhlan keskelläkin, varsinkin nyt, kun miljöökuvauksesta on tullut suosittu hääkuvausmuoto. Molemmissa tapauksissa vieraiden viihdyttäminen kuvauksen aikana saattaa tuottaa päänvaivaa hääparille. Tilanteesta, kuvauksen ajankohdasta ja budjetistakin riippuen valokuvauksen ajaksi vieraille voi niin halutessaan järjestää vaikkapa seuraavaa: "Sightseeing"-ajelu, joka toimii samalla vieraskyytinä
kirkosta juhlapaikalle; kaksikerroksinen bussi, tilaus-ajo, vesibussi,
höyryjuna… Vaan tarvitaanko valokuvaustauolle välttämättä mitään erityistä? Välttämättä ei, sillä sen lyhykäisen ajan, jonka valokuvaus vie, vieras kestää ilman ohjelmaakin. Vieraille riittää yleensä lasillinen tai kaksi juotavaa, seurustelu ja juhlapaikkaan tutustuminen. Jos siihen on lisänä vaikkapa taustamusiikkia, viihdykettä on jo tarpeeksi. Juhlapaikalle saavuttaessa vieraat haluavat kuitenkin kuoriutua vaatteistaan, tutkia hieman lahjapöytää, tervehtiä tuttuja ja vaihtaa heidän kanssaan kuulumisia ja ehkä piipahtaa WC:ssäkin, joten välittömästi tiukkaan ohjelmaan heittäytyminen saattaa tuntua jopa epämiellyttävältä.
Mikäli etukäteen tiedetään, että hääjuhlassa tulee olemaan puheita, pääpuhujien puheiden kääntäminen maksaa vaivan. Suomessa ei välttämättä puheita pidetä pitkään, mutta toisissa maissa puheiden pitäminen kuuluu juhlaan oleellisena osana. Kukapa ei jaksaisi kuunnella muutaman minuutin kestoista puhetta siitä mitään ymmärtämättä, mutta toisaalta puheiden ymmärtäminen tuo juhlaväkeä lähemmäs toisiaan. Molemman suvun "pääedustajan", yleensä hääparin isien, puheiden kääntäminen etukäteen on hyväksi koettu ja toimiva idea. Puheen kirjoittaja luovuttaa puheensa ennen häitä henkilölle, joka kääntää puheen joko suoraan halutulle kielelle tai vaikkapa englanniksi. Seremoniamestari, kaaso, bestman tai muu kielen hallitseva henkilö kääntää puheen tämän jälkeen halutulle kielelle ja valmiiksi käännetyt puheet jaetaan papereille tulostettuina ennen puheiden alkua. Näin puheiden sisältö säilyy yllätyksenä myös hääparille. Saman asian ajaa puheen esittäminen kahdella kielellä peräkkäin. Esimerkiksi morsiamen isä puhuu ensin omalla kielellään molempien vanhempien nimissä, jonka jälkeen morsiamen äiti esittää saman puheen toisella kielellä. Kaksikielisissä häissä on myös kohteliasta toivottaa vieraat tervetulleiksi molemmilla kielillä. Mitään verbaalista akrobatiaa tervetulosanat eivät vaadi, jo pelkästään "tervetuloa" osoittaa suurta kohteliaisuutta. Jos muuten yksikielisten häävieraiden joukossa on ulkomaalaisia vieraita, on heidätkin kohteliasta huomioida. Yksittäiset ulkomaiset vieraat kannattaa sijoittaa sellaiseen pöytäkuntaan, jossa keskustelu sujuu yhteisellä kielellä, yleensä englanniksi. Yksittäisiä, ulkomaalaisia vieraita varten kannattaa myös tehdä omat erilliset hääohjelmat edellistä noudattaen. Myös ruokalistan kohdalla on kohteliasta selittää hieman ruokalajien sisältöä. Pelkkä 'rosolli' kun ei kerro vieraalle mitään ruoan raaka-aineista tai edes lajista. Muistuupa mieleen erään einesvalmistajan käännös rosollista; sanasta sanaan rosolli oli "sillisalaatti ilman silliä"! Omissa kaksikielisissä (oikeastaan monikielisissä) häissämme erikieliset vieraat oli huomioitu tekemällä hääohjelmat ja ruokalistat molempien äidinkielellä. Molempien kielitaidottomat isät toivottivat vieraat ensin tervetulleiksi omalla kielellään ja lopuksi lyhyesti toisella kielellä: "Tervetuloa hääjuhlaan". Hääjuhlassamme oli kaksi seremoniamestaria, yksi kumpaakin kieltä edustaen. Keskenään he kommunikoivat englanniksi. Puheiden aikana vain pääpuhe esitettiin kahdella kielellä, ensin paikallisella kielellä anoppini toimesta, sitten sama englanniksi hänen miehensä toimesta. Juhlassamme pulistiin ja seurusteltiin siinä missä yksikielisissäkin juhlissa, mitään suurempaa eroa erikielisyys ei aiheuttanut. Monikielisissä ja joskus myös monikulttuurisissa häissä osa juhlan nautittavuudesta tulee juuri siitä, että ihan kaikki ei ole sitä tuttua ja aiemmin koettua, joten kohtuuttomuuksiin asti ei tarvitse kieliasiassakaan mennä. Pieni kohteliaisuus ja sen kautta juhlaan osallistuminen takaa kyllä juhlassa viihtymisen. Kahdella kotimaisella kielellä Kaksikielisessä kotimaassaamme vietetään usein kaksikielisiä häitä. Edellä mainittujen vinkkien lisäksi kannattaa ottaa huomioon, että mikäli kirkkovihkimiseen kuuluvat virret, kirkkopenkkeihin joudutaan jakamaan kaksin kappalein virsikirjoja. Tämä on kuitenkin käytännössä hieman hankalaa ja turhaakin, sillä saman asian ajaa pienet virsilappuset. Mikäli kirkko-ohjelmaa ei ole, kannattaa vieraita varten varata erilliset sanat niistä virsien säkeistöistä, jotka on valittu laulettavaksi. Virsien sanat voidaan painattaa kaksipuolisille pienille korteille. Korteista kukin vieras voi lukea omalla kielellään virren sanat. Kaksikielisissä häissä kun usein tehdään siten, että ensimmäinen säkeistö lauletaan yhdellä kielellä ja sitä seuraava toisella ja niin edelleen. Testattu, toimiva ohje! Tee wordilla tai muulla ohjelmalla taulukko, joka mahtuu A4-kokoiselle arkille vaakatasossa. Sarakkeita tulee olla kolme, rivejä kaksi ja siinä koossa, miten taulukko parhaiten tilaan mahtuu. Tämä siis mikäli kirjoitettavaa tekstiä ei ole enempää kuin yhden säkeistön verran /virsi. Jos kirjoitettavaa on enemmän, tee vain 2 saraketta. Jos tämäkään ei riitä, kannattaa sanat kirjoittaa kokonaiselle paperille. Olettakaamme, että sanat mahtuvat tuohon 3-palstataulukkoon. Kirjoita ylimmille sarakkeille säkeistö sillä kielellä, millä virsi aloitetaan. Kirjoita sen jälkeen alemmille sarakkeille tätä säkeistöä seuraava, erikielinen säkeistö. Värjää taulukon rajat vaalealla harmaalla ja tulosta arkit haluamallesi paperille tai kartongille. Leikkaa taulukot siten, että jokaisessa liuskassa on halutut virren säkeistöt molemmilla kielillä, yksi ylhäällä, toinen alhaalla. Taita teksti taitekortin sisäpuolelle ja asettele "harjakattokortit" seisomaan kirkon aulaan pöydälle, josta vieraat voivat ottaa omansa.
Ilotulituspaikalla saatetaan tarvittaessa järjestää palotarkastus ennen tilaisuuden alkua ja senkin vuoksi ilotulitusaikeista on ilmoitettava paloviranomaisille hyvissä ajoin. Mikäli ilotulituksen toteuttamisesta vastaa ilotulitusalan ammattilainen, on ilmoitus ilotulituksen järjestämisestä tehtävä paloviranomaisten sijasta kyseisen paikkakunnan poliisille.Yleensä ammattilaiset hoitavat ilmoitukset ja luvat. Hienon ilotulitusshown järjestäminen häihin onnistuu itseltäkin, kunhan noudattaa myyjän ja valmistajan antamia neuvoja ja turvallisuusmääräyksiä. Muistathan, että ilotulitteiden säilytyksen suhteen on olemassa rajoituksia. Lisätietoja saat oman paikkakuntasi palolaitokselta. Erityisen tärkeää on, että ilotulittajille hankitaan suojalasit ja mielellään myös pitkät sytytystikut, joilla ilotulitteen sytytyslangan sytyttäminen on muutenkin helpompaa. "Suutareita" eli sytytyksestä huolimatta paikalleen jääviä toimimattomia ilotulitteita ei saa yrittää sytyttää uudelleen. "Suutarit" tulee jättää paikalleen vähintään tunniksi. Älä koskaan käytä vioittuneita ilotulitteita. Muista etäisyys ilotulituspaikan ja yleisön välillä. Tämä ei ole pelkästään turvallisuusasia. Hieman etäämpää katsottuna ilotulitus näyttää paremmalta. Raketit tulee suunnata vapaaseen ilmatilaan ja poispäin yleisöstä.Raketit kannattaa ampua raketeille tarkoitetuista laukaisuputkista. Lasi-ja muovipullot voivat olla erittäin vaarallisia raketin kaataessa pullon. Raketteja voi tökkiä myös nurmikkoon tai tiiviiseen lumeen. Muista huolehtia siitä, että ilotulituksen jälkeen joku korjaa roskat pois! Suosituksia Ilotulituspaikan olisi hyvä olla kooltaan n. 10 x 20 metriä
ja sijaita tarpeeksi etäällä tiestä, rakennuksista
ja puista. Ilotulitus-shown suunnittelu Oman ilotulitusshown järjestelyissä tulee noudattaa ensisijaisesti valmistajan tai tuotteiden myyjien sekä paloviranomaisten antamia ohjeita! 1) Varmista, että ilotulituspaikka on avoin ja riittävän suuri. Välittömässä läheisyydessä ei saa olla rakennuksia, puita tai sähkölinjoja. 2) Lue aina käyttöohjeet huolella ennen ilotulitusta 3) Varaa 2-3 ilotulittajaa, jotta esitys kulkee tauoitta. 4) Ilotulitteet kannattaa laittaa paikoilleen laukaisuvalmiiksi hyvissä ajoin ennen ilotulituksen aloittamista, samasta syystä. Käännä kaikkien ilotulitteiden sytytyslangat samaan suuntaan. Jos ilma on kovin kostea, suojaa ilotulitteet odottelun ajaksi muovilla. Asettelu 1) Jaa ilotulitteet ryhmiksi koon mukaan. Pienemmät ilotulitteet laukaistaan ensin, isoimmat ja näyttävimmät viimeiseksi. 2) Asettele ilotulitteet vierekkäin eri linjoille, ei liian lähelle toisiaan. 3) Linjalle 1 tulevat pienemmät ilotulitteet, kuten suihkut ja kynttilät. 4) Linjalle 2 pienemmät patterit* ja spinnerit*. 5) Linjalle 3 isommat patterit. 6) Linjalle 5 raketit 7) Linjalle 6 suurimmat raketit, eli finaali, jollaiseksi riittää 2-3 näyttävää rakettia. Ilotulittajat sytyttävät ilotulitteet linja kerrallaan. *Patteri on lajitelma, usein eri värisiä ilotulitteita
yhdessä paketissa, joka laukaistaan yhdestä sytytyslangasta.
Sytytyksen jälkeen patteri ampuu raketteja yksi kerrallaan. Koosteen ylin kuva "amoriinitiimin jäseniä kenkkäröimässä": Nina Dodd
Riemullista hääjuhlaa toivottelee: Amoriinitiimi!
|
