Hääoppaan sisältö -ponnahdusvalikkomme sijaitsee yläbannerimme alapuolella. Käyttämällä ponnahdusvalikkoa pääset tutustumaan kaikkiin koosteisiimme kautta hääoppaan.

AVIOLIITTOON VIHKIMINEN & PARISUHTEEN REKISTERÖINTI

Suomessa avioliittoon vihkiminen perustuu avioliittolakiin (13.6.1929/234), missä on määritelty kuka, missä, milloin ja millä ehdoilla voi solmia avioliiton. Avioliittolain ensimmäisen osan neljä ensimmäistä lukua käsittelee avioliiton solmimista. Suomessa kirkollinen ja siviilivihkiminen ovat vaihtoehtoisia. Molemmilla on yhteiskunnallinen pätevyys. Kirkollinen vihkimisoikeus on niillä kirkoilla ja uskonnollisilla yhteisöillä, joille opetusministeriö on sen myöntänyt. Ennen avioliittoon vihkimistä toimitetaan esteiden tutkinta, entiseltä nimeltään kuulutukset, jossa tarkistetaan, että avioliitto on lain mukaan sallittu, ts. avioliitolle ei ole laillisia esteitä. Vihille aikovan parin tulee pyytää kirjallisesti esteiden tutkintaa, josta saa todistuksen aikaisintaan seitsemäntenä päivänä tutkintapyynnöstä ja todistus on voimassa neljä kuukautta.

Avioliiton esteiden tutkintaa voi pyytää maistraatilta, evankelis-luterilaiselta tai ortodoksiseurakunnalta, johon vähintään toinen vihittävistä kuuluu. Esteiden tutkintapyynnön voi jättää nykyään myös sähköisessä muodossa.

Kuulutukset voidaan lukea kirkossa ja ilmoittaa myös paikallislehdessä, jos vihkipari niin haluaa.

SIVIILIVIHKIMINEN

Siviilivihkimisessä avioliiton vahvistaa siviiliviranomainen, ja vihkiseremonia voidaan toteuttaa niin eleettömästi tai juhlavasti kuin halutaan. Siviilivihkikaava on itsessään vain parin minuutin mittainen, mutta toimitukseen voi halutessaan lisätä esimerkiksi musiikkia, puheen, runon.

Siviilivihkimisessä paikkavaihtoehtoja on rajattomasti - maistraatti on niistä vain yksi. Viikonpäivää tai kellonaikaakaan ei ole lailla rajoitettu, vaan aviosäätyyn voi astua vaikkapa sunnuntaina keskiyöllä tunturin laella. Ainoa edellytys on löytää tähän suostuvainen vihkijä. Siviilivihkimisen voi lain mukaan suorittaa henkikirjoittaja, laamanni tai käräjätuomari. Vihkitoimitus on lain nojalla maksuton, mutta jos se suoritetaan viraston ja virka-ajan ulkopuolella, vihkijän matkakulut on tapana korvata. Siviilivihkimisen todistajiksi tarvitaan kaksi 15 vuotta täyttänyttä henkilöä.

Siviilihäät voidaan rakentaa pääpiirteissään kolmella tavalla:

1) Vihkiminen häävieraiden läsnäollessa tunnelmallisessa paikassa virka-ajan ulkopuolella.
2) Vihkiminen häävieraiden läsnäollessa maistraatin tai käräjäoikeuden tiloissa joko virka-aikana tai muulloin.
3) Vihkiminen vain muutaman todistajan läsnäollessa maistraatin tai käräjäoikeuden tiloissa virka-aikana.

Siviilivihkimiskaava on hyvin lyhyt ja koruton, vain parin minuutin mittainen. Kokonaisuudessaan kaava kuuluu seuraavasti:

Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi. Avioliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda onnellisen kodin.

Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä…………………………. tahdotteko ottaa tämän ……………………….…… aviovaimoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?
"Tahdon"

Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä ……………………….. tahdotteko ottaa tämän ……………………..…….. aviomieheksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?
"Tahdon"

Vastattuanne näin kumpikin myöntävästi teille tehtyyn kysymykseen, totean teidät aviopuolisoiksi. Ottakaa ……………….. liittonne merkiksi sormus mieheltänne / toinen toisiltanne.

Teidät on nyt vihitty avioliittoon. Puolisoina olette keskenänne yhdenvertaiset. Osoittakaa avioliitossanne toinen toisillenne rakkautta ja keskinäistä luottamusta sekä toimikaa yhdessä perheen hyväksi.

Vihkisormus on siviilivihkimisessä vapaaehtoinen ja halutessaan sen voi myös korvata jollakin muulla symbolilla. Mikäli pelkkä vihkikaava vaikuttaa liian koruttomalta ja lyhyeltä, vihkimistä voidaan elävöittää esimerkiksi vihkijän tai vihittävien lausumalla runolla, puheella, parin itsensä vuorotellen lausumalla sormusvalalla.

AVIOLIITON SIUNAAMINEN

Mikäli vain toinen vihittävistä kuuluu evankelis-luterilaiseen tai ortodoksikirkkoon, heitä ei vihitä kirkon puolesta. Kihlaparin saa siviilivihkimisen, mihin voi liittää avioliiton siunaamisen. Avioliiton siunaaminen ei ole juridinen tapahtuma näin ollen tilaisuus voi olla vain parin ja papin tapaaminen missä pappi siunaa parin tai kirkollista vihkimistä muistuttava juhlava tilaisuus marsseineen ja itkevine täteineen. Avioliiton siunauksen saa myös henkilöt, jotka eivät ole käyneet rippikoulua. Avioliiton siunaukseen on myös oma kaavansa, mutta sitä voi muokata haluamansa mukaan, mikäli siunaava pappi siihen suostuu.

EVANKELIS-LUTERILAINEN VIHKIMINEN

Kirkollinen avioliittoon vihkiminen on sekä oikeudellinen tapahtuma että pyhä toimitus, jossa pyydetään liitolle Jumalan siunausta. Avioliiton solmimisessa vihittävät sitoutuvat toisiinsa julkisesti ja liitto saa yhteiskunnallisen vahvistuksen. Evankelis-luterilaisessa kirkossa vihittävien tulee olla rippikoulun käyneitä kirkon jäseniä, joilla ei ole laillisia esteitä avioliiton solmimiseen. Jos vain toinen vihittävistä on evankelis-luterilaisen kirkon jäsen, kirkollinen vihkiminen on mahdollinen, kun ev.lut. kirkkoon kuulumaton osapuoli on jonkin muun kristillisen kirkon tai uskontokunnan jäsen.

Kirkollinen vihkiminen ei ole sidottu aikaan eikä paikkaan. Toimituksessa on kuitenkin oltava läsnä vähintään kaksi täysi-ikäistä todistajaa.
Kirkollinen vihkiminen on luonteeltaan aina jumalanpalvelus. Siksi esimerkiksi vihkimisessä käytettävästä musiikista ja muusta sisällöstä on syytä keskustella etukäteen vihkipapin ja -kanttorin kanssa. Vihkimisen ajankohdasta sovitaan päivystävän papin kanssa tai kirkkoherranvirastossa.

Vihkikaava

Sekä perinteiseen vihkitoimitukseen että morsiusmessuun kuuluu papin esittämät kysymykset vihittäville. Molemmissa toimituksissa on samat kysymykset:

Pappi kysyy:

Kaikkitietävän Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan (näiden todistajien) läsnä
ollessa kysyn sinulta, NN (koko nimi), tahdotko ottaa NN:n (koko nimi) aviovaimoksesi/mieheksesi ja
osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä?
Vastaus:
Tahdon.

Tai

Pappi kysyy:

Jumalan edessä ja tämän seurakunnan (näiden todistajien) läsnä ollessa kysyn sinulta, NN
(koko nimi), tahdotko ottaa NN:n (koko nimi) aviovaimoksesi/mieheksesi, olla hänelle uskollinen ja
rakastaa häntä hyvinä ja pahoina päivinä, aina kuolemaan asti?
Vastaus:
Tahdon.

Jos vihittävät toivovat, toimitus voi ennen sormuksen panemista sormeen jatkua siten, että sulhanen pitää morsiamen kanssa sormusta ja lausuu: Minä, NN, otan sinut MM, nyt aviovaimokseni ja tahdon rakastaa sinua hyvinä ja pahoina päivinä (elämäni loppuun asti). Merkiksi annan sinulle tämän sormuksen. Morsian lausuu: Minä, MM, otan sinut, NN, nyt aviomiehekseni ja tahdon rakastaa sinua hyvinä ja pahoina päivinä (elämäni loppuun asti). Merkiksi otan sinulta tämän sormuksen.

Vihkikaava

Morsiusmessu on vihkijumalanpalvelus, johon sisältyy myös ehtoollisen vietto sekä hääparille että häävieraille.

Vihkimusiikki

Vihkitoimituksen jumalanpalvelus luonteen takia vaatimuksena on, että toimituksessa olisi vähintään yksi virsi tai vihkilaulu, jotta kaikki paikalla olevat pääsevät osallistumaan. Virsikirjan osiosta 'Avioliitto' löytyy vihkitilaisuuteen sopivia virsiä. Myös muut kuin virret käyvät. Kaikesta vihkitilaisuudessa käytettävästä musiikista on hyvä keskustella kanttorin kanssa, käytettävä musiikki ei saa olla ristiriidassa toimituksen jumalanpalvelusluonteen kanssa. Kanttorin kanssa tulee myös keskustella sisääntulo- ja lähtömusiikeista. Virsikirja löytyy myös verkosta!

VIHKIMINEN ULKOMAILLA

Suomen kansalainen voi solmia avioliiton ulkomailla kyseisen maan lakien ja määräysten mukaisesti. Vihkijänä on silloin kyseisen maan pappi tai siviiliviranomainen, jolla on vihkimisoikeus. Avioliiton esteiden tutkinta tapahtuu asianomaisen maan lakien ja määräysten mukaan, mikä joissakin maissa saattaa kestää jopa viikkoja.

Suomessa kirjoilla oleva Suomen kansalainen tarvitsee rekisteriviranomaiseltaan (maistraatti tai kirkkoherranvirasto) kuusikielisen todistuksen ulkomaan viranomaisen suorittamaa avioliiton esteiden tutkintaa ja vihkimistä varten. Todistus on voimassa neljä kuukautta.

Joissakin maissa on suomalaisia pappeja, joilla on vihkimisoikeus sen maan viranomaisina. Myös tällöin tarvitaan em. todistus siitä, että on esteetön menemään avioliittoon ulkomailla ulkomaan viranomaisen edessä.

Useissa maissa avioliiton ainoa juridinen solmimistapa on siviilivihkiminen. Lisätietoja eri maiden vihkimiskäytännöistä löydät tästä.

Vihkiminen Pohjoismaissa

Muiden Pohjoismaiden kanssa solmitun sopimuksen mukaan Suomen kansalaiset voivat solmia avioliiton missä tahansa Pohjoismaassa Suomessa suoritetun avioliiton esteiden tutkinnan perusteella.

ORTODOKSIVIHKIMINEN

Avioliittoon vihkiminen luetaan ortodoksikirkon perinteessä sakramenttien joukkoon. Kysymyksessä ei siis ole vain kahden ihmisen keskinäinen rakkaudentunnustus, vaan liitolle haetaan Jumalan siunausta ja vahvistusta. Vihkisormuksia pidetään oikeassa nimettömässä. Varsinainen vihkitoimitus alkaa kysymyksillä: "Onko sinulla, NN, hyvä ja vapaa tahto ja vakava mieli ottaa aviopuolisoksesi tämä NN, jonka näet tässä vierelläsi?" Kysymykseen vastataan: "On, arvoisa isä!"
Kysymyksiä seuraavien rukousten jälkeen vihittävien yläpuolella kannatellaan vihkikruunuja. Tätä varten tulee olla etukäteen varattuna ainakin kaksi kruununkantajaa, esimerkiksi vihkiparin lähisukulaisia tai ystäviä. Vihkiparille tarjotaan juotavaksi yhteinen viinimalja, muistuma varhaiskirkon ajalta, jolloin vihkiminen sinetöitiin ehtoolliseen osallistumisella. Tämän jälkeen tapahtuu toimituksen näyttävin osa, pappi ja vihkipari kiertävät kolme kertaa vihkipöydän ympäri juhlavassa saatossa. Kiertäminen ja ympyrän muoto symboloivat ikuisuutta ja täydellisyyttä.

Vihkipäivää valittaessa on huomioitava, että ortodoksisessa kirkossa ei vihitä avioliittoon eräiden paasto- ja juhlakausien aikana, nämä ajat löytyvät kirkkokalenterista.

JUUTALAINEN VIHKIMINEN

Juutalaisuuden mukaan avioliitto on Jumalan luoma instituutio. Avioliiton tehtävä on antaa puitteet suvunjatkamiselle ja muodostaa liitto, jossa mies ja nainen voivat kokea rakkauden ja yhteenkuuluvuuden. Avioliitto on juutalaisuuden mukaan aikuisen ihmisen luonnollinen olotila. Siksi juutalaisuus suosittaa että myös eronneet ja leskeksi jääneet solmivat uuden avioliiton mahdollisimman nopeasti. Naimisiin on kuitenkin mentävä harkiten, ei pakolla.

Juutalaiset häät voidaan järjestää lähes missä tahansa, mutta niitä ei kuitenkaan saa järjestää suruaikana tai shabattina. Vihkiseremoniassa hääpari seisoo perheen tulevaa kotia symboloivan hääkatoksen eli chupan alla. Vihkiminen suoritetaan siten, että hääpari seisoo kohti Jerusalemia. Morsiamen paikka on sulhasen oikealla puolella. Vihkiseremoniassa lausutaan seitsemän siunausta, joista kuusi hääparille ja yksi viinille. Ennen vihkitilaisuutta hääparille on laadittu ketuba - avioliittosopimus. Siinä määritellään molempien osapuolten oikeudet ja velvollisuudet avioliitossa mm. ravinnon, vaatteiden, sukupuolisen kanssakäymisen, myötäjäisten ja mahdollisen avioeron suhteen. Avioliiton solmimisen merkiksi sulhanen antaa morsiamelle sileän kultasormuksen. Vihkitilaisuuden päätteeksi sulhanen polkaisee rikki lasin. Tapa muistuttaa suurimman ilonkin keskellä menneistä murheista ja tuhoutuneista temppeleistä.

KATOLINEN VIHKIMINEN

Katolisen kirkon mukaan koko avioliitto on sakramentti, ei vain avioliittoon vihkiminen. Avioliiton perustana on vihittävien ilmaisema tahto antaa itsensä toisilleen keskinäisesti ja lopullisesti voidakseen elää rakkauden liitossa. Katolilainen voi solmia pätevän avioliiton vain ja ainoastaan katolisessa kirkossa. Tämä tulee ottaa huomioon myös niissä tapauksissa, joissa tuleva aviopuoliso on ei-katolilainen tai itse avioliitto halutaan solmia jossakin muualla. Kuitenkin painavista syistä vihkiminen voidaan piispan antamalla luvalla suorittaa myös muualla tai muun kirkkokunnan toimesta. Silloinkin katolinen pappi voi osallistua vihkimiseen siunaamalla sormukset, antamalla vihkiparille siunauksen tai muulla tavalla.

Katolisen kirkon mukaan kristillinen avioliitto kestää kuolemaan asti, siksi katolinen kirkko ei vihi avioliitosta eronneita.

Avioliittoon vihkiminen ilman messua.

ISLAMILAINEN VIHKIMINEN

Avioliitto on islamissa siviilisopimus, kahden ihmisen keskinäinen liitto Jumalan ja ihmisten edessä. Siihen ei liity mitään mystistä eikä sakramentaalista sisältöä. Koska islamissa ei ole pappeutta, ei tarvita ketään suorittamaan vihkimystä - vaikka sellainen onkin toivottavaa, jotta itse vihkiseremonia saisi jonkinlaisen muodon. Ainoa, mitä tarvitaan, on vähintään kahden aikuisen muslimin läsnäolo ja avioliittolupausten todistaminen, ja että tapahtunut tehdään julkiseksi. Se on vähimmäisvaatimus islamin lain mukaan. Muslimimies voi mennä naimisiin muunuskoisen naisen kanssa, mutta musliminainen ei voi valita miehekseen kristittyä. Suomessa usealla islamilaisella yhdyskunnalla on vihkimisoikeus.

Vihkiseremonia voidaan suorittaa missä kokoontumispaikassa tahansa, joka katsotaan sopivaksi. Islamilaisen lain tunteva henkilö on tavallisesti todistamassa avioliittolupausten vaihtamista. Hän voi lausua joitakin kohtia Koraanista (kuten al-Fatiha ja suura 28, jakeet 22-28 ja puhua yleisesti avioliiton sosiaalisesta ja uskonnollisesta merkityksestä, miehen ja vaimon velvollisuuksista ja oikeuksista ja lopuksi pyytää Allahia siunaamaan uutta avioparia.

PARISUHTEEN REKISTERÖINTI

1.3.2002 lähtien myös samaa sukupuolta olevilla on ollut mahdollisuus virallistaa parisuhteensa Suomessa. Rekisteröidyn parisuhteen voi solmia kaksi täysi-ikäistä samaan sukupuoleen kuuluvaa henkilöä, mikäli rekisteröinnille ei ole laillisia esteitä. Kuten avioliitossakin, ennen parisuhteen rekisteröintiä on pyydettävä esteiden tutkintaa. Parisuhteen voi rekisteröidä Suomessa mikäli vähintään toinen osapuoli on Suomen kansalainen tai molemmat osapuolet ovat asuneet Suomessa kahden vuoden ajan ennen rekisteröimistä.

Parisuhde rekisteröidään niin, että osapuolet yhtä aikaa paikalla ollen ja rekisteröimisen toimittavan viranomaisen läsnäollessa allekirjoittavat rekisteröintiä koskevan asiakirjan, jonka viranomainen samalla vahvistaa allekirjoituksellaan. Tilaisuudessa ei tarvita todistajia.

Parisuhteen rekisteröinyt viranomainen huolehtii rekisteröimistiedon ilmoittamisesta valtakunnalliseen väestötietojärjestelmään. Väestötietojärjestelmästä tieto rekisteröidystä parisuhteesta välitetään avioliittotiedon tavoin muun muassa viranomaisille hallinnollisten tehtävien hoitamista varten.

Itse rekisteröintitilaisuus on hyvin koruton ja yksinkertainen, mutta siitä voi muokata myös juhlallisemman tilaisuuden.

Kuva: Nina Dodd

 

Onnea liitollenne toivottelee: Amoriinitiimi!