ASTU AVIOON

08.06.2019

Tämä infopaketti kattaa eri vihkimuodot ja eri uskontokuntien vihkimuodot sekä ulkomailla vihkimisen. Lisäksi koosteestamme löytyy hyödyllisiä vinkkejä avioliiton solmimiseen liittyvistä seikoista kirkkoetiketistä juridiikkaan.

Avioliiton ajatellaan olevan ikuinen, se solmitaan romanttisessa mielessä "kunnes kuolema meidät eroittaa" ja vaikkakaan nykyaikana asia ei monenkaan kohdalla niin ole, avioliiton solmimisen hetkellä on hyvä ajatella niin - ja pitää ajatuksesta kiinni jatkossakin!

Avioliiton solmimisesta lyhyesti

Suomessa avioliittoon vihkiminen perustuu avioliittolakiin, missä on määritelty kuka, missä, milloin ja millä ehdoilla voi solmia avioliiton. Suomessa kirkollinen ja siviilivihkiminen ovat vaihtoehtoisia. Ennen vihkimistä on aina toimitettava avioliiton esteiden tutkinta, jossa varmistutaan siitä, että aiottu avioliitto on lain mukaan sallittu. Avioliiton voi solmia 18-vuotta täyttänyt henkilö, joka ei ole avioliitossa tai rekisteröityneessä parisuhteessa. Sukupuolineutraali avioliitto on mahdollinen Suomessa 1. maaliskuuta 2017 alkaen. Avioliitto ei ole sallittu läheisten sukulaisten kesken.

Kirkollisen vihkimisen edellytykset

Kirkollinen vihkiminen voidaan toimittaa:

  • evankelis-luterilaisessa kirkossa
  • ortodoksisessa kirkkokunnassa
  • muussa uskonnollisessa yhdyskunnassa, jonka jäsenellä on vihkimisoikeus.

Kirkollista vihkimistä ei voida toimittaa ennen kuin avioliiton esteet on tutkittu ja avioliittoon aikoville on annettu tästä todistus. Tämän lisäksi oikeus saada kirkollinen vihkiminen riippuu kunkin uskonnollisen yhdyskunnan omista määräyksistä. Kukin uskonnollinen yhdyskunta määrää itse näistä muista kirkollisen vihkimisen ehdoista.

Vihkijät

Avioliittoon vihkimisen voi avioliittolain mukaan toimittaa evankelis-luterilaisen kirkon pappi, ortodoksisen kirkkokunnan pappi, rekisteröidyssä uskonnollisessa yhdyskunnassa se, jolla on vihkimisoikeus sekä laamanni, käräjätuomari ja käräjäviskaali, käräjäoikeuden notaari, joka on määrätty toimittamaan vihkimisiä, maistraatin päällikkö, henkikirjoittaja ja maistraatissa toimiva julkinen notaari.

Sukunimen valinta ennen vihkimistä

Avioliittoon aikovat voivat valintansa mukaan joko säilyttää avioliitossa omat sukunimensä tai ottaa yhteisen sukunimen. Avioliiton solmiva voi myös käyttää yhdistelmänimeä oma sukunimi-puolison sukunimi.  Sukunimen valinnasta on ennen vihkimistä ilmoitettava vihkijälle.

Avioliiton esteiden tutkinta

Ennen vihkimistä avioliittoon aikovien on yhdessä pyydettävä avioliiton esteiden tutkintaa. Pyyntö esitetään maistraatille. Avioliiton esteet voi tutkia myös evankelis-luterilaisen kirkon tai ortodoksisen kirkkokunnan seurakunta, jonka jäseniä kihlakumppanit ovat tai toinen heistä on. Avioliiton esteiden tutkintaa pyydettäessä avioliittoon aikovien on allekirjoitettava vakuutus siitä, että aiotulle avioliitolle ei ole estettä. Esteiden tutkintapyynnön voi tehdä verkossa.

Todistus avioliiton esteiden tutkinnasta

Kun avioliiton esteiden tutkija on todennut, että aiotulle avioliitolle ei ole esteitä, on avioliittoon aikoville annettava tästä todistus. Todistusta saa aikaisintaan seitsemäntenä päivänä tutkinnan pyytämisestä ja todistus on voimassa neljän kuukauden ajan todistuksen antamisesta lukien. Tämän määräajan kuluttua umpeen vihkiminen voidaan toimittaa vasta sen jälkeen, kun avioliiton esteet on uudelleen tutkittu.

Kuulutukset kirkossa

  • voidaan lukea kirkossa ja ilmoittaa myös paikallislehdessä, jos vihkipari niin haluaa.

Siviilivihkiminen

Avioliiton historian aikajanalla siviilivihkiminen on vihkimuodoistamme perinteisempi. Kirkko on astunut avioliittojen solmimisen vahvistavaksi tahoksi vasta huomattavasti myöhemmin. Nykypäivänä siviilivihkiminen on hieman yleisempää kuin kirkollinen vihkiminen.

Siviilivihkimisessä avioliiton vahvistaa siviiliviranomainen, ja vihkiseremonia voidaan toteuttaa niin eleettömästi tai juhlavasti kuin halutaan. Siviilivihkikaava on itsessään vain parin minuutin mittainen, mutta toimitukseen voi halutessaan lisätä esimerkiksi musiikkia, puheen tai runon.

Siviilivihkimisessä paikkavaihtoehtoja on rajattomasti - maistraatti on niistä vain yksi. Viikonpäivää tai kellonaikaakaan ei ole rajoitettu, vaan aviosäätyyn voi astua vaikkapa sunnuntaina keskiyöllä tunturin laella. Ainoa edellytys on löytää tähän suostuvainen vihkijä. Siviilivihkimisen voi lain mukaan suorittaa henkikirjoittaja, laamanni tai käräjätuomari. Vihkitoimitus on lain nojalla maksuton, mutta jos se suoritetaan viraston ja virka-ajan ulkopuolella, vihkijän matkakulut on tapana korvata. Siviilivihkimisen todistajiksi tarvitaan kaksi 15 vuotta täyttänyttä henkilöä.

Siviilihäät voidaan rakentaa pääpiirteissään kolmella tavalla:

1) vihkiminen häävieraiden läsnäollessa tunnelmallisessa paikassa virka-ajan ulkopuolella.
2) vihkiminen häävieraiden läsnäollessa maistraatin tai käräjäoikeuden tiloissa joko virka-aikana tai muulloin.
3) vihkiminen vain todistajien läsnäollessa maistraatin tai käräjäoikeuden tiloissa virka-aikana.

Vihkikaava siviilivihkimisessä

Siviilivihkimiskaava on hyvin lyhyt ja koruton, vain parin minuutin mittainen. Kokonaisuudessaan kaava kuuluu seuraavasti:

Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi. Avioliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda onnellisen kodin.

Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä ........... tahdotteko ottaa tämän ........... aviovaimoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?
-Tahdon. Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä ........... tahdotteko ottaa tämän ........... aviomieheksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä?
-Tahdon.

Vastattuanne näin kumpikin myöntävästi teille tehtyyn kysymykseen, totean teidät aviopuolisoiksi. Ottakaa ........... liittonne merkiksi sormus mieheltänne / toinen toisiltanne. Teidät on nyt vihitty avioliittoon. Puolisoina olette keskenänne yhdenvertaiset. Osoittakaa avioliitossanne toinen toisillenne rakkautta ja keskinäistä luottamusta sekä toimikaa yhdessä perheen hyväksi.

Vihkisormus on siviilivihkimisessä vapaaehtoinen ja halutessaan sen voi myös korvata jollakin muulla symbolilla. Mikäli pelkkä vihkikaava vaikuttaa liian koruttomalta ja lyhyeltä, vihkimistä voidaan elävöittää esimerkiksi sormusvalalla, musiikkiesityksellä, puheella tai runon, kirjoitelman tai ajatelman lukemisella.

Avioliiton siunaaminen

Mikäli vain toinen vihittävistä kuuluu evankelis-luterilaiseen tai ortodoksikirkkoon, heitä ei vihitä kirkon puolesta. Tällöin kihlapari voi valita siviilivihkimisen, johon voi liittää avioliiton siunaamisen. Avioliiton siunaaminen ei ole juridinen tapahtuma. Avioliiton siunauksen saavat myös henkilöt, jotka eivät ole käyneet rippikoulua. Avioliiton siunaukseen on myös oma kaavansa, mutta sitä voi muokata haluamansa mukaan, mikäli siunaava pappi siihen suostuu.

EVANKELIS-LUTERILAINEN VIHKIMINEN

Kirkollinen avioliittoon vihkiminen on sekä oikeudellinen tapahtuma että pyhä toimitus, jossa pyydetään liitolle Jumalan siunausta. Avioliiton solmimisessa vihittävät sitoutuvat toisiinsa julkisesti ja liitto saa yhteiskunnallisen vahvistuksen. Evankelis-luterilaisessa kirkossa vihittävien tulee olla rippikoulun käyneitä kirkon jäseniä, joilla ei ole laillisia esteitä avioliiton solmimiseen. Jos vain toinen vihittävistä on evankelis-luterilaisen kirkon jäsen, kirkollinen vihkiminen on mahdollinen, kun ev.lut. kirkkoon kuulumaton osapuoli on jonkin muun kristillisen kirkon tai uskontokunnan jäsen.

Kirkollinen vihkiminen ei ole sidottu aikaan eikä paikkaan. Toimituksessa on kuitenkin oltava läsnä vähintään kaksi täysi-ikäistä todistajaa.

Kirkollinen vihkiminen on luonteeltaan aina jumalanpalvelus. Siksi esimerkiksi vihkimisessä käytettävästä musiikista ja muusta sisällöstä on syytä keskustella etukäteen vihkipapin ja -kanttorin kanssa. Vihkimisen ajankohdasta sovitaan päivystävän papin kanssa tai kirkkoherranvirastossa.

Vihkikaava

Sekä perinteiseen vihkitoimitukseen että morsiusmessuun kuuluu papin esittämät kysymykset vihittäville. Molemmissa toimituksissa on samat kysymykset:

Pappi kysyy: Kaikkitietävän Jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan (näiden todistajien) läsnä ollessa kysyn sinulta, NN (koko nimi), tahdotko ottaa NN:n (koko nimi) aviovaimoksesi/mieheksesi ja osoittaa hänelle uskollisuutta ja rakkautta myötä- ja vastoinkäymisissä?   Vastaus: Tahdon.

Tai pappi kysyy: Jumalan edessä ja tämän seurakunnan (näiden todistajien) läsnä ollessa kysyn sinulta, NN (koko nimi), tahdotko ottaa NN:n (koko nimi) aviovaimoksesi/ mieheksesi, olla hänelle uskollinen ja rakastaa häntä hyvinä ja pahoina päivinä, aina kuolemaan asti?    Vastaus: Tahdon.

Jos vihittävät toivovat, toimitus voi ennen sormuksen panemista sormeen jatkua siten, että sulhanen pitää morsiamen kanssa sormusta ja lausuu: Minä, NN, otan sinut MM, nyt aviovaimokseni ja tahdon rakastaa sinua hyvinä ja pahoina päivinä (elämäni loppuun asti). Merkiksi annan sinulle tämän sormuksen. Morsian lausuu: Minä, MM, otan sinut, NN, nyt aviomiehekseni ja tahdon rakastaa sinua hyvinä ja pahoina päivinä (elämäni loppuun asti). Merkiksi otan sinulta tämän sormuksen.

Tiesitkö että!

Evankelis-Luterilaisessa vihkimisessä sormus on välttämätön elementti. Sormuksena voi kuitenkin toimia mikä tahansa rengas tai sen muotoinen esine ja joissain tapauksissa, papista riippuen, sormus voi olla myös symbolinen, esimerkiksi ilmaan piirretty rengas. Sormus tavalla tai toisella on joka tapauksessa pakollinen osa kirkollista vihkimistä.

"If anyone here has any reason why these two should not be joined together.."

Suomalaiseen vihkikaavaan ei kuulu elokuvista tuttu vieraille esitetty kysymys avioliiton solmimisen esteestä. Juridinen esteiden tutkinta on hoidettu jo ennen vihkimistä.

Vihkimusiikki

Koska vihkitoimitus on luonteeltaan myös jumalanpalvelus, vaatimuksena on, että toimituksessa olisi vähintään yksi virsi tai vihkilaulu, johon kaikki paikalla olevat pääsevät osallistumaan. Virsikirjan osiosta 'Avioliitto' löytyy vihkitilaisuuteen sopivia virsiä. Myös muut kuin virret käyvät. Kaikesta vihkitilaisuudessa käytettävästä musiikista on hyvä keskustella kanttorin kanssa, käytettävä musiikki ei saa olla ristiriidassa toimituksen jumalanpalvelusluonteen kanssa. Kanttorin kanssa tulee myös keskustella sisääntulo- ja lähtömusiikeista. Virsikirja löytyy myös verkosta!

Kirkkoetiketti

Hyvien tapojen mukaan kirkossa käyttäydytään tietyllä tavalla. Jos valitsee itselleen kirkkohäät, on hyvä muistaa, ettei kirkko ole ohjelmatoimisto ja seremonia on aina myös jumalanpalvelus.

Etiketin mukaan hääpari ja -vieraat sijoittuvat kirkossa seuraavasti:

Sulhanen ja bestman, jotka saapuvat kirkkoon ensimmäisenä hyvissä ajoin, seisovat alttarin oikealla puolella ovelta katsottuna. Kirkossa morsiamen suku ja ystävät istuvat salin vasemmalla puolella, sulhasen oikealla. Jos vierasmäärä on selkeästi epätasainen, vieraat sijoittuvat tasaisesti kirkkoon. Kun tämän tietää etukäteen, kannattaa pyytää paria avustajaa ohjaamaan vieraita paikoilleen. Hääväen tulisi asettua paikoilleen 5-10 minuuttia ennen tilaisuuden alkua.

Kirkon ensimmäisessä penkissä istuvat vanhemmat, isovanhemmat ja sisarukset. Isä istuu puolisonsa vieressä kirkkoon saavuttuaan. Jos vanhemmat ovat eronneet, ensimmäisessä penkissä istuu se vanhemmista mahdollisen uuden puolisonsa kanssa, joiden kanssa morsian tai sulhanen on asunut. Toinen vanhemmista istuu yksin tai puolisonsa kanssa tästä seuraavassa penkissä. Jos välit ovat etäiset, toinen vanhemmista istuu yksin tai puolisonsa kanssa taaempana. Eronneet vanhemmat voivat myös istua yhdessä etupenkissä, jolloin heidän uudet puolisonsa sekä heidän lapsensa istuvat taaempana.

Morsian voi saapua kirkkoon yksin, isän tai muun läheisen saattamana tai yhdessä sulhasen kanssa. Morsian kulkee kirkkoon saattajansa oikealla puolella. Sulhanen tulee saatettavaa morsianta vastaan käytävälle, jossa sulhanen kumartaa morsiamen saattajalle ja tarjoaa vasemman käsivartensa, johon morsian tarttuu oikealla kädellä. Saattaja seuraa paria omalle paikalleen, kumartaa sulhasen suvulle ja istuu paikalleen. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa, kun vihkipari saapuu yhdessä, sulhanen on morsiamen oikealla puolella. Morsiuslapset seuraavat hääparia ja istuvat omalle paikalleen. Huntua kannattelevat morsiuslapset jäävät seisomaan vihkimisen ajaksi hääparin taakse.

Seurakunta seisoo morsiamen tullessa kirkkoon sekä hääparin poistuessa kirkosta.

Kännykät laitetaan äänettömällä kirkkoon astuttaessa.
Valokuvausta tulisi tehdä siten, ettei se häiritse toimitusta.
Itkevän tai levottoman lapsen kanssa voi käydä rauhoittumassa kirkkosalin ulkopuolella.

Kirkko ja riisi

Varsinkin kesälauantaisin avioliittoja solmitaan tasatunnein, eikä toimitusten väliin jää pahemmin aikaa. Monissa kirkoissa pyydetäänkin, ettei kirkkoon enää tultaisi sisälle sen jälkeen, kun riisit on heitetty ja että riisit ylipäätään jaettaisiin vasta seremonian jälkeen. Joissain kirkoissa pyydetään, että riisit heiteltäisiin vasta kirkon pihamaalla, ei portailla. Tämä johtuu siitä, että kirkkopihoilla asustaa usein runsaasti siivekkäitä ystäviämme, jotka innokkaina syövät riisiä ja samalla ruikkivat kirkon portaat sotkuisiksi. Seuraava morsian joutuu sitten luuttuamaan helmallaan nämä jätökset mukaansa. Kirkkoon sisälle ei pitäisi palata enää sen jälkeen, kun riisit on heitelty. Kuivalla säällä riisi kulkeutuu kengissä ja vaatteissa takaisin kirkkoon, sadesäällä se tarraa mattoihin ja lattioihin kuin purukumi. Kirkossa työskentelevillä ihmisillä on muutenkin paljon tekemistä vihkimisten välillä varmistaessaan, että kukin seurue saa kirkon käyttöönsä juhlallisesti. Riisin poistaminen matoista ja penkeistä vie turhaan aikaa. Riisi on myös liukasta, kivikirkon lattioilla jopa vaarallista. Näistä syistä johtuen läheskään kaikissa kirkoissa ei saa ylipäätään heitellä riisiä, konfettia tai terälehtiä.

Linnut ja riisi

Se, että riisi olisi linnuille haitallista, on puhtaasti urbaanilegendaa. Riisi on maailmanlaajuisesti tärkeää ravintoa linnuille, ja riisi turpoaa ainoastaan keitettäessä.

Vihkitodistus

Virallisia vihkitodistuksia ei Suomessa tarvita, joten vihkitodistuksia ei välttämättä anneta automaattisesti. Käytäntö on hieman hajanainen vielä. Jotkut ovat edelleen saaneet todistuksen vihkiraamattunsa välissä, mutta yleistä tämä ei ilmeisesti ole. Maistraatissa tapahtuneen vihkimisen jälkeen kuitenkin vihkitodistus on usein annettu hääparille heti vihkimisen jälkeen.

Vihkiminen ulkomailla

Suomen kansalainen voi solmia avioliiton ulkomailla kyseisen maan lakien ja määräysten mukaisesti. Vihkijänä on silloin kyseisen maan pappi tai siviiliviranomainen, jolla on vihkimisoikeus. Avioliiton esteiden tutkinta tapahtuu asianomaisen maan lakien ja määräysten mukaan, mikä joissakin maissa saattaa kestää jopa viikkoja.

Suomessa kirjoilla oleva Suomen kansalainen tarvitsee rekisteriviranomaiseltaan (maistraatti tai kirkkoherranvirasto) kuusikielisen todistuksen ulkomaan viranomaisen suorittamaa avioliiton esteiden tutkintaa ja vihkimistä varten. Todistus on voimassa neljä kuukautta. Joissakin maissa on suomalaisia pappeja, joilla on vihkimisoikeus sen maan viranomaisina. Myös tällöin tarvitaan em. todistus siitä, että on esteetön menemään avioliittoon ulkomailla ulkomaan viranomaisen edessä.

Useissa maissa avioliiton ainoa juridinen solmimistapa on siviilivihkiminen. Lisätietoja eri maiden vihkimiskäytännöistä löydät tästä.

Kirkollinen ja siviilivihkiminen ovat mahdollisia Pohjoismaiden lisäksi Australiassa, Englannissa, Espanjassa, Kreikassa ja Virossa.

Pakollinen siviilivihkiminen on voimassa Belgiassa, Hollannissa, Italiassa, Itävallassa, Portugalissa, Ranskassa, Saksassa ja Sveitsissä.

Kanadassa on mahdollista solmia avioliitto sekä kirkollisena että siviilivihkimisenä. Eri provinsseilla on kuitenkin oma lainsäädäntönsä.

USA:n eri osavaltioilla on oma lainsäädäntönsä. Useimmissa on mahdollisuus sekä kirkolliseen että siviilivihkimiseen.

Vihkiminen Pohjoismaissa

Muiden Pohjoismaiden kanssa solmitun sopimuksen mukaan Suomen kansalaiset voivat solmia avioliiton missä tahansa Pohjoismaassa Suomessa suoritetun avioliiton esteiden tutkinnan perusteella.

MUUT USKONTOKUNNAT


Ortodoksivihkiminen

Avioliittoon vihkiminen luetaan ortodoksikirkon perinteessä sakramenttien joukkoon. Kysymyksessä ei siis ole vain kahden ihmisen keskinäinen rakkaudentunnustus, vaan liitolle haetaan Jumalan siunausta ja vahvistusta. Vihkisormuksia pidetään oikeassa nimettömässä. Varsinainen vihkitoimitus alkaa kysymyksillä: "Onko sinulla, NN, hyvä ja vapaa tahto ja vakava mieli ottaa aviopuolisoksesi tämä NN, jonka näet tässä vierelläsi?" Kysymykseen vastataan: "On, arvoisa isä!"

Kysymyksiä seuraavien rukousten jälkeen vihittävien yläpuolella kannatellaan vihkikruunuja. Tätä varten tulee olla etukäteen varattuna ainakin kaksi kruununkantajaa, esimerkiksi vihkiparin lähisukulaisia tai ystäviä. Vihkiparille tarjotaan juotavaksi yhteinen viinimalja, muistuma varhaiskirkon ajalta, jolloin vihkiminen sinetöitiin ehtoolliseen osallistumisella. Tämän jälkeen tapahtuu toimituksen näyttävin osa, pappi ja vihkipari kiertävät kolme kertaa vihkipöydän ympäri juhlavassa saatossa. Kiertäminen ja ympyrän muoto symboloivat ikuisuutta ja täydellisyyttä.

Vihkipäivää valittaessa on huomioitava, että ortodoksisessa kirkossa ei vihitä avioliittoon eräiden paasto- ja juhlakausien aikana, nämä ajat löytyvät kirkkokalenterista.

Islamilainen vihkiminen

Avioliitto on islamissa siviilisopimus, kahden ihmisen keskinäinen liitto Jumalan ja ihmisten edessä. Siihen ei liity mitään mystistä eikä sakramentaalista sisältöä. Koska islamissa ei ole pappeutta, ei tarvita ketään suorittamaan vihkimystä - vaikka sellainen onkin toivottavaa, jotta itse vihkiseremonia saisi jonkinlaisen muodon. Ainoa, mitä tarvitaan, on vähintään kahden aikuisen muslimin läsnäolo ja avioliittolupausten todistaminen, ja että tapahtunut tehdään julkiseksi. Se on vähimmäisvaatimus islamin lain mukaan. Muslimimies voi mennä naimisiin muunuskoisen naisen kanssa, mutta musliminainen ei voi valita miehekseen kristittyä. Suomessa usealla islamilaisella yhdyskunnalla on vihkimisoikeus.

Vihkiseremonia voidaan suorittaa missä kokoontumispaikassa tahansa, joka katsotaan sopivaksi. Islamilaisen lain tunteva henkilö on tavallisesti todistamassa avioliittolupausten vaihtamista. Hän voi lausua joitakin kohtia Koraanista (kuten al-Fatiha ja suura 28, jakeet 22-28 ja puhua yleisesti avioliiton sosiaalisesta ja uskonnollisesta merkityksestä, miehen ja vaimon velvollisuuksista ja oikeuksista ja lopuksi pyytää Allahia siunaamaan uutta avioparia.

Juutalainen vihkiminen

Avioliitto on juutalaisen elämän, tulevien sukupolvien ja koko juutalaisen kansan perusta. Juutalaisuuden mukaan avioliitto on Jumalan luoma instituutio. Avioliiton tehtävä on antaa puitteet suvunjatkamiselle ja muodostaa liitto, jossa mies ja nainen voivat kokea rakkauden ja yhteenkuuluvuuden.

Avioliitto on juutalaisuuden mukaan aikuisen ihmisen luonnollinen olotila. Siksi juutalaisuus suosittaa että myös eronneet ja leskeksi jääneet solmivat uuden avioliiton mahdollisimman nopeasti. Naimisiin on kuitenkin mentävä harkiten, ei pakolla. Juutalaiset häät voidaan järjestää lähes missä tahansa, mutta niitä ei kuitenkaan saa järjestää suruaikana tai shabattina.

Vihkiseremoniassa hääpari seisoo perheen tulevaa kotia ja yhteisasumista symboloivan hääkatoksen eli chupan alla. Vihkiminen suoritetaan siten, että hääpari seisoo kohti Jerusalemia. Morsiamen paikka on sulhasen oikealla puolella. Vihkiseremoniassa lausutaan seitsemän siunausta, joista kuusi hääparille ja yksi viinille. Puolisoiden allekirjoitettua avioliittosopimuksen he juovat yhdessä pikarillisen viiniä, jonka jälkeen sulhanen rikkoo lasin Jerusalemin temppelin muistoksi.

Ennen vihkitilaisuutta hääparille on laadittu ketuba - avioliittosopimus. Siinä määritellään molempien osapuolten oikeudet ja velvollisuudet avioliitossa mm. ravinnon, vaatteiden, sukupuolisen kanssakäymisen, myötäjäisten ja mahdollisen avioeron suhteen. Avioliiton solmimisen merkiksi sulhanen antaa morsiamelle sileän kultasormuksen. Vihkitilaisuuden päätteeksi rikottu lasi muistuttaa suurimman ilonkin keskellä menneistä murheista ja tuhoutuneista temppeleistä.

Katolinen vihkiminen

Katolisen kirkon mukaan koko avioliitto on sakramentti, ei vain avioliittoon vihkiminen. Normaalisti avioliittoon vihkiminen tapahtuu messun yhteydessä.

Ennen avioliiton sakramenttia suositellaan aviopuolisoita ottamaan vastaan parannuksen sakramentti. Puolisot jakavat tämän sakramentin toisilleen. Kirkko painottaa, että tämän aviosopimuksen on synnyttävä puolisoiden täysin vapaasta tahdosta eikä esimerkiksi pakosta. Mikäli avioliitto solmitaan vastoin puolisoiden inhimillisestä vallasta vapaata tahtoa sakramentti voidaan katsoa pätemättömäksi. Tämän vuoksi myös kerran sovittu avioliitto on ikuisesti pätevä, eikä pätevästi solmittua avioliittoa voida purkaa. Mikäli katolinen haluaa mennä muuhun uskontokuntaan kuuluvan henkilön kanssa naimisiin tulee hänen saada siihen lupa kirkolliselta auktoriteetilta. Tämän luvan edellytys on lupaus lasten kasvattamisesta katoliseen uskoon.

Katolisen kirkon mukaan kristillinen avioliitto kestää kuolemaan asti, siksi katolinen kirkko ei vihi avioliitosta eronneita.

Onnea tulevalle liitollenne

Tutustuthan satoihin yrityksiin Häähakemistossamme