KENKÄJÄISISTÄ POLTTAREIHIN

01.06.2019

Pieni kurkistus siihen millainen historia polttareilla on Suomessa, jossa erilaisia avioliittoon valmistavia polttarihenkisiä tapahtumia on järjestetty kautta historian. Polttareita on muinoin kutsuttu monilla eri nimillä mm. kenkäjäisiksi. Nimi polttarit lainattiin meille germaanisesta sanasta polterabend ja ihan polttareiksi kutsuttuja, häitä edeltäviä ystävien järjestämiä juhlia Suomessa viettivät ensimmäisenä miehet, vaikkakin vanhin ja tunnetuin polttariperinteemme lienee kuitenkin morsiussaunonta.

Varsinaiset polttareiksi kutsutut juhlat olivat ensin kaupunkilaisten, lähinnä ruotsinkielisten väestöluokkien miesten huvittelua. Näitä miesten mekastusjuhlia vietettiin jo 1850-luvun jälkeen, usein viinan voimalla ravintoloissa, joissa siihen aikaan vain varakkaimmilla väestöluokilla oli varaa käydä, eikä naisilla juurikaan asiaa ilman miehiä. Polttari-illat ovat olleet suuressa suosiossa nimenomaan ruotsinkielisten korkeammin oppineiden herrojen parissa, mutta polttareita juhlittiin joskus melko ikävinkin seurauksin häitä edeltävänä iltana. Polttarit saattoivat alkaa tyylikkäällä illallisella ravintolassa, jatkua runsaan alkoholitarjonnan merkeissä ja päätyä kamarille järjestyshäiriöiden aiheuttamisen vuoksi. Polttareissa karaistiin sulhasta viinan voimalla ja ryyppyjen välissä saatettiin huudella ja riimitellä yhteen ääneen vaikkapa: "Jos ei mene jalat alta tulee taloon akkavalta" tai "Dricka nu vännen, dricka mera. Snart skal du hem och får argumentera". Kilpajuominen ja melkoiset säädyttömyydetkään eivät olleet ihan tuntemattomia käsitteitä polttareissa.

1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alkupuolella myös yläluokkien naiset alkoivat viettää polttareitaan enemmänkin juhlamuotoisena pelkän saunomisen sijaan, mutta ylenmääräisen viinanjuonnin sijaan naiset hassuttelivat yhdessä ja juhlivat keskenään aiheuttaen joskus yleistä pahennusta keppostellen ja pukeutumalla vaikkapa miehiksi. Ihan puhtoisia naisetkaan eivät olleet sillä tulevan anopin vakoissa saattoivat suolat ja sokerit vaihtaa paikkaa, naimattomien naisten pihoille ilmestyä heinästä tehtyjä pulaukkoja tai rovastin ruoka-aitasta löytyä pahennusta aiheuttavan muotoisia pullia!

1920-luvulla modernimpia polttareita vietettiin jo täyttä häkää ympäri Suomea alemmissakin väestöluokissa. Naisten miehiksi pukeutuminen oli suosittua vielä 1940-luvullakin, jolloin saatettiin pukeutua vaikkapa tyypillisten miesammattien edustajiksi. Sota-aikana ei paljon juhlittu ja kun kaikesta oli pulaa, polttarit kutistuivat jälleen lähinnä morsiussaunonnaksi.

Sanana polttarit tulee meille siis saksankielisestä sanasta polterabend, polter tarkoittaen äänekästä/ räyhää ja abend iltaa. Saksalaissukuinen sana meille eksyi Venäjältä, siellä asuvilta saksalaisilta, joiden kanssa oppineempi väestö teki kauppaa ja tuttavuutta. Saksalaisten polttariperinteet kuitenkin eroavat omistamme melkoisesti, siellä kun oli tapana saapua morsiamen tai sulhasen kotiin häitä edeltävänä iltana ja rikkoa mukana tuotuja astioita. Astioiden rikkomisen ajateltiin tuovan onnea liitolle ja karkottavan pahoja henkiä. Ensimmäiset polttarit ilmestyivät Saksassa historiankirjoihin heti 1500-luvun alun jälkeen.

1960 luvulla polttarit-sana oli korvannut likimain täydellisesti aiemmat samaa tilaisuutta kuvaavat nimityksemme, sekä polttarit-sanan muut versiot, joita olivat mm. poltterit, bolttikset. Mitään yhtenäistä kaavaa polttareille ei edelleenkään ole. Kukin porukka järjestää mieluisensa juhlat, joihin yleisimmin kuuluu vauhtia, rentoutumista, saunontaa ja yhteisruokailua - eikä sitä juomapuoltakaan olLAunohdettu, vaikkakin nykyaikana polttareiden syvin olemus ei olekaan totaalisissa remujuhlissa, jotka eivät kestä lainkaan päivänvaloa polttareiden jälkeen.

Morsius- ja polttarisaunonnasta voit lukea lisää täältä.

Iloisia polttareita kaikille!
Tutustuthan polttariyrityksiin Häähakemistossamme